Koetelkaa henget

Kaikki valo ei johda valoon.

Maailmassa on paljon hengellisyyttä. Valoa, rakkautta, ihmeitä ja kauniita sanoja. Välillä kuitenkin tuntuu, että olemme vähän kuin harakat. Kaikki mikä kiiltää, vetää puoleensa. Se, mikä lupaa jotakin hyvää, tuntuu heti merkitykselliseltä.
Silti kaikki, mikä loistaa, ei ole peräisin Jumalasta.ta.

Raamattu ei kehota meitä uskomaan kaikkea. Se kehottaa koettelemaan.

“Koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta.” (1. Joh. 4:1)

Tämä jae pysäytti minut. Ei siksi, että se olisi ollut kova tai pelottava, vaan siksi, että se on lempeä ja viisas. Jumala ei pyydä meitä sulkemaan silmiämme tai sammuttamaan ajatteluamme. Päinvastoin. Hän kutsuu tutkimaan, kysymään ja etsimään totuutta Hänen Sanansa valossa.

Aiemmin ajattelin, että hengellisyys mitataan tunteilla. Jos jokin tuntui hyvältä, rauhalliselta tai lohduttavalta, ajattelin sen olevan oikein. Jos se toi hetkellisen keveyden tai avasi mielen, pidin sitä merkkinä totuudesta. Mutta ajan myötä huomasin, ettei tunne kanna pitkälle. Se voi kadota. Se voi myös johtaa harhaan.

On olemassa valoa, joka näyttää hyvältä, mutta ei kestä pimeydessä. On opetuksia ja kokemuksia, jotka lupaavat paljon, mutta jättävät lopulta tyhjäksi. Juuri siksi Raamattu varoittaa. Ei pelotellakseen, vaan suojellakseen.

Minulle koetteleminen ei ole tarkoittanut jatkuvaa epäilyä tai pelkoa siitä, että kaikki olisi väärää. Se on tarkoittanut pysähtymistä ja rehellisten kysymysten esittämistä. Johtaako tämä minua lähemmäs Jeesusta vai kauemmas Hänestä. Kääntääkö tämä katseen ristille vai siirtääkö sen minuun itseeni. Kestääkö tämä Raamatun valon vai vaatiiko se, että jokin osa Jumalan Sanasta ohitetaan, selitetään pois tai muokataan sopivammaksi.

Olen joutunut huomaamaan, että kaikki se, mikä tuntuu rauhoittavalta, ei välttämättä johda totuuteen. Ja kaikki se, mikä haastaa tai paljastaa, ei ole pahaa. Totuus ei aina tunnu helpolta, mutta se kantaa. Harha taas voi tuntua kevyeltä, mutta sen varaan ei voi rakentaa.

Totuutta ei etsitä sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä, vaan sen mukaan, mitä Jumala itse on sanonut.

Tämä on kutsu pysähtyä. Ottaa aikaa Jumalan Sanan äärellä. Lukea, rukoilla ja kuunnella. Antaa totuuden tehdä työnsä, vaikka se joskus paljastaisi jotakin, mistä on vaikea luopua. Myös sellaisia uskomuksia, kokemuksia tai ajattelutapoja, joihin on kiintynyt ja jotka ovat tuntuneet merkityksellisiltä.

Jeesus ei jättänyt meitä epätietoisuuteen. Hän sanoi selvästi:

“Minä olen tie, totuus ja elämä.” (Joh. 14:6)

Totuus ei ole epämääräinen tunne tai hetken kokemus. Totuus ei ole sisäinen tila, jonka voi saavuttaa tai menettää. Totuus on persoona. Jeesus Kristus. Hänessä on valo, joka kantaa pimeydenkin läpi. Hänessä on rauha, joka ei katoa, vaikka tunteet vaihtelevat ja elämä horjuu.

Siksi koettelen. Siksi palaan yhä uudelleen Raamattuun. En siksi, että epäilisin Jumalaa, vaan siksi, että luotan Häneen. Totuus kestää tutkimisen. Jumala kestää kysymykset. Ja kun etsimme Häntä vilpittömästi, Hän vastaa. Aina totuudella, ei harhalla.