Hei, olen Pia.
Tämä sivusto ei syntynyt mistään suuresta visiosta. En istunut alas ja päättänyt, että nyt perustan hengellisen sivuston ja alan puhua Jeesuksesta julkisesti.
Tämä kasvoi pikkuhiljaa. Omasta matkasta, etsimisestä, monista mutkista ja siitä, että Jeesus pysäytti minut tavalla, jota en enää voinut ohittaa.
Olen etsinyt pitkään. En aina edes osannut sanoa, mitä etsin. Ulospäin elämä saattoi näyttää ihan tavalliselta ja monella tavalla toimivalta. Arki pyöri, asiat hoituivat ja elämä meni eteenpäin. Silti sisällä oli usein tunne, että jotain puuttuu.
Se ei ollut aina mikään suuri kriisi. Enemmänkin sellainen outo sisäinen levottomuus. Kuin jokin olisi koko ajan vähän vinossa, vaikka en saanut siitä kunnolla kiinni. Ja jos olen rehellinen, mieleni ei ole koskaan ollut mikään hiljainen metsäjärvi. Useammin se on ollut kuin kokonainen lauma apinoita, jotka hyppivät päässä oksalta toiselle ja kommentoivat kaikkea mahdollista. Se kuuluisa apinamieli.
Ehkä juuri siksi erilaiset henkiset ajatukset alkoivat kiinnostaa. Halusin ymmärtää itseäni, elämää, kipuja, ihmissuhteita, kaikkea sitä, mikä ihmisessä pyörii pinnan alla. Halusin löytää rauhaa ja jonkinlaista selkeyttä siihen, miksi elämä on sellaista kuin se on.
Vuosien aikana kuljin monenlaisten ajatusten ja opetusten läpi. Uushenkisyydessä puhuttiin paljon tietoisuudesta, oivalluksista, energioista, vetovoimasta, varjoista, parantumisesta ja siitä, miten ihminen voi muuttaa elämäänsä. Osa siitä tuntui silloin kiinnostavalta. Osa tuntui jopa auttavan hetkellisesti. Sain oivalluksia, ymmärsin itsestäni asioita ja välillä olo keveni.
Mutta jokin jäi silti vajaaksi.
Sain hetkiä, mutta en pysyvää rauhaa. Sain oivalluksia, mutta en perustaa, joka olisi kantanut. Sain uusia näkökulmia, mutta en totuutta, johon olisi voinut lopulta jäädä lepäämään. Aina tuntui, että piti etsiä lisää. Seuraava kirja, seuraava ajatus, seuraava harjoitus, seuraava sisäinen läpimurto. Ja silti sisällä oli kohta, jota mikään ei täyttänyt.
Joitakin vuosia sitten tapahtui kuitenkin jotain, mitä en voinut enää ohittaa. Ei mitään suurta näytöstä, ei ääntä taivaasta eikä elokuvamaista hetkeä, jossa kaikki muuttuu sekunnissa. Enemmänkin hiljainen, mutta hyvin selkeä kutsu.
Jeesus kutsui.
Se pysäytti minut, koska olin luullut olevani jo oikealla tiellä. Olin ajatellut, että kaikki hengellinen etsintä vie lopulta samaan suuntaan. Mutta vähitellen aloin nähdä, ettei niin ollutkaan. Kaikki hengellinen ei johda samaan paikkaan. Kaikki valo ei ole valoa. Kaikki rauhalta kuulostava ei lopulta tuo rauhaa.
Se oli hämmentävää. Myös vähän noloa, jos totta puhutaan. Olinhan käyttänyt paljon aikaa siihen, että yritin ymmärtää elämää ja itseäni monista suunnista. Mutta kun Jeesus alkoi tulla todelliseksi, aloin nähdä, että olin etsinyt vastauksia paikoista, jotka eivät voineet antaa sitä, mitä sydän oikeasti kaipasi.
Uskoon tuleminen ei ollut minulle yksi tunnekuohu tai hengellinen huippuhetki. Se oli enemmän kuin kotiin palaamista. Sellaista hiljaista helpotusta, että minun ei tarvitse enää koota omaa totuuttani palasista. Minun ei tarvitse enää pyörittää kaikkea oman ymmärrykseni varassa. Minun ei tarvitse etsiä joka suunnasta ja yrittää rakentaa rauhaa omin käsin.
Kaikki ei tullut valmiiksi. Ei todellakaan. En muuttunut hetkessä ihmiseksi, jolla on aina tyyni mieli, kauniit ajatukset ja täydellinen hengellinen ryhti. Arki on edelleen arkea. On väsymystä, kysymyksiä, kompurointia ja päiviä, jolloin usko ei tunnu miltään suurelta hehkulta. Mutta jotain muuttui syvältä.
Rauha jäi.
Ei sellainen rauha, jossa kaikki ongelmat katoavat. Vaan sellainen, jossa ei tarvitse enää olla yksin kaiken keskellä. Sellainen, joka ei perustu siihen, että ymmärrän kaiken, hallitsen kaiken tai osaan itse olla tarpeeksi vahva.
Kirjoittaminen on ollut minulle luonteva tapa käsitellä elämää jo ennen uskoon tuloa. Olen kirjoittanut, koska sanat auttavat minua näkemään, mitä sisällä tapahtuu. Kun tulin uskoon, myös kirjoittaminen alkoi vähitellen saada uuden suunnan. En enää halunnut vain pyöriä omien ajatusteni ympärillä. Halusin kirjoittaa siitä, miten evankeliumi alkaa tulla todeksi ihan tavallisessa elämässä.
Siitä tämän sivuston nimi myös nousee.
Evankeliumia todeksi ei tarkoita minulle täydellistä elämää tai valmiiksi kiillotettua uskoa. Se tarkoittaa sitä, että Jeesus ei jää vain kauniiksi ajatukseksi, sunnuntaisanaksi tai kaukaiseksi uskonnolliseksi käsitteeksi. Hän tulee keskelle arkea. Keskelle levottomuutta, kysymyksiä, haavoja, iloa, väsymystä, rukousta, epävarmuutta ja ihan tavallista elämää.
Tällä sivustolla kirjoitan uskosta, rukouksesta, Raamatusta, evankeliumista, hengellisestä selkeydestä ja myös siitä, millaista on tulla pois uushenkisyydestä Jeesuksen luo. En kirjoita ylhäältä päin. En halua esiintyä ihmisenä, jolla on kaikki valmiina paketissa. Kirjoitan ihmisenä, joka on itse etsinyt, mennyt mutkia pitkin ja saanut kohdata Jeesuksen.
Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja työni kautta olen nähnyt paljon sellaista, mitä ihmiset kantavat. Hätää, sairautta, pelkoa, yksinäisyyttä, luopumista ja tilanteita, joissa sanat eivät enää riitä. On hetkiä, joissa ihminen ei tarvitse suuria selityksiä. Hän tarvitsee, että joku kantaa häntä rukouksessa Jumalan eteen. Siksi tällä sivustolla on mukana myös esirukous. Rukous ei ole minulle hengellinen koriste tai viimeinen oljenkorsi sitten, kun kaikki muu on kokeiltu. Rukous on todellinen tapa kantaa toista silloin, kun omat keinot ovat vähissä. Joskus myös silloin, kun niitä ei ole ollenkaan.
Ajatus tästä sivustosta kasvoi hiljalleen. Halusta sanoa ääneen se, minkä itse olen saanut nähdä ja kokea. Jeesus ei ole vain yksi hengellinen vaihtoehto muiden joukossa. Hän on tie, totuus ja elämä. Se on vahva lause, ja ymmärrän hyvin, että se voi kuulostaa nykyajassa kapealta. Mutta minulle siitä tuli lopulta vapauttava asia. Totuutta ei tarvitse enää keksiä itse.
Tämä sivusto on minun tapani viedä evankeliumia eteenpäin. Ei suurella lavalla, ei kovalla äänellä, ei valmiina asiantuntijana. Vaan kirjoittamalla. Rehellisesti, arkisesti ja Raamatun äärellä.
Toivon, että näistä teksteistä voisi löytyä lohtua ihmiselle, joka on väsynyt etsimiseen. Rohkaisua sille, joka yrittää opetella rukoilemaan. Selkeyttä sille, joka pohtii, mihin kaikkeen hengelliseen kannattaa tarttua ja mistä olisi hyvä päästää irti. Ja toivoa sille, joka miettii, voiko Jumala vielä kutsua takaisin.
Minä uskon, että voi.
Jos näiden kirjoitusten kautta joku pysähtyy hetkeksi, avaa Raamatun, rukoilee ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tai alkaa etsiä Jeesusta uudelleen, tämä sivusto on tehnyt sen, mitä varten se on olemassa.
Siunauksin,
Pia Meskanen