Kortit lupasivat vastauksia, Jeesus näytti tien
Matka varmistelusta kohti luottamusta.
Aina vieraassa kaupungissa ajellessa käytän navigaattoria.
Välillä olen ajatuksissani kääntynyt väärään suuntaan, vaikka ohje kuului selvästi.
Silti ääni ei moittinut. Se ei sanonut, että nyt meni pieleen.
Se vain laski reitin uudelleen ja neuvoi rauhallisesti, miten pääsen takaisin oikealle tielle.
Silloin se tuntui itsestään selvältä.
Eksyminen ei katkaissut matkaa.
Pitkään elämässäni toimin toisin.
Kun olin epävarma ja halusin tietää, mitä minun pitäisi tehdä, käännyin korttien puoleen. Kortit, merkit, vihjeet, pienet varmistukset sieltä täältä. Ne olivat kuin yksittäisiä tienviittoja, jotka lupasivat jotain, mutta eivät näyttäneet koko reittiä.
Hetkeksi tuli olo, että tiedän minne olen menossa.
Sitten taas piti pysähtyä ja kysyä uudelleen.
Totuus on, että en etsinyt vain suuntaa.
Etsin varmuutta.
Yritin hallita huomista.
Halusin kurkistaa tulevaan, ettei minun tarvitsisi vain luottaa.
Jossain vaiheessa ymmärsin, että en tarvinnut lisää viittoja.
Tarvitsin jonkun, joka näkee koko matkan alusta loppuun.
Rukous on ollut minulle sitä.
Ei ennustamista, ei arvailua eikä nopeita vastauksia.
Vaan yhteys siihen, joka ei katoa, vaikka poikkeaisin reitiltä.
Jeesus ei moiti, vaan kutsuu takaisin.
Ja minun on pakko myöntää yksi asia.
Pitkään Jeesus oli minulle yksi vaihtoehto muiden joukossa. Yksi hengellinen polku muiden rinnalla. Yksi mahdollinen tulkinta todellisuudesta.
Mutta Hän ei ole vaihtoehto.
Hän ei ole yksi reitti, yksi kartta tai yksi neuvo.
Hän on tie.
Kortit lupasivat vastauksia etukäteen.
Jeesus ei luvannut minulle helppoa reittiä eikä ennakkotietoa tulevasta.
Hän tarjosi itsensä.
Ja lupasi olla mukana. Myös silloin, kun en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
En saanut kaikkea hallintaan.
En saanut varmuutta tulevasta.
Mutta sain jotain pysyvämpää.
Turvan siitä, että Hän kulkee kanssani.
Rukous on se yhteys, jonka kautta Jeesus johdattaa, laskee reitin uudelleen ja kutsuu jatkamaan.
📖 ”Minä olen tie, totuus ja elämä. ”(Joh. 14:6)
