Kun huoli ei lopu

Jeesuksen sanat huolen keskellä.

Joulu on ohi.

Pyhät alkavat kääntyä kohti arkea. Kalenteriin ilmestyy taas tavallisia päiviä, uutiset palaavat täyteen vauhtiin ja maailma jatkaa pyörimistään aivan kuin ennenkin. Välillä tuntuu, ettei mikään oikeastaan pysähtynytkään.

Tämä aika joulun ja vuodenvaihteen välissä on minulle usein outo. Ei enää juhlaa, mutta ei vielä uutta alkua. On vain tämä hetki, jossa ajatukset ehtivät tavoittaa kaiken sen, mitä on pitänyt kiireessä loitolla. Ja usein ne eivät ole kevyitä.

Huoli hiipii helposti. Tulevasta vuodesta, omasta jaksamisesta, maailman tilanteesta. Siitä, mihin kaikki on menossa ja miten tässä itse pysyy mukana. Olen huomannut, että vaikka elämä ulospäin näyttää rauhalliselta, sisällä voi silti olla levotonta.

Juuri näihin hetkiin Jeesuksen sanat palaavat mieleeni yhä uudelleen.

Jeesus sanoi:

“Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet” (Matt. 6:34)

Tämä lause on helppo lukea nopeasti ohi. Se voi jopa ärsyttää. Että mitä tarkoitat, älä murehdi? Kyllähän tässä maailmassa on syitä murehtia.

Jeesus ei sano, etteikö tänään olisi murheita. Hän sanoo, ettei huomista tarvitse kantaa tähän päivään.

Ja mitä enemmän olen tätä pohtinut, sitä vähemmän kuulen siinä käskyn ja sitä enemmän kutsun.

Jeesus ei sanonut, että huolia ei olisi. Hän ei sanonut, että kaikki järjestyy itsestään tai että maailma olisi turvallinen paikka. Hän puhui ihmisille, jotka elivät epävarmuuden keskellä, ilman varmuutta huomisesta.

Silti Hän sanoi, että älä kanna huomista tähän päivään.

Aiemmin yritin ratkaista tätä kaikkea toisin. New age -aikoina ajattelin, että huoli katoaa, kun vain ymmärrän itseäni paremmin, parannan sisäiset haavani, korjaan ajatteluni tai löydän oikean menetelmän. Tein töitä itseni kanssa, paljonkin. Luin, harjoittelin, etsin ja yritin pysyä tasapainossa omin voimin. Hetkittäin se auttoi, mutta huoli palasi aina uudelleen. Se vaihtoi vain muotoa. Lopulta ymmärsin, etten jaksa eikä tarvitse enää yrittää kantaa kaikkea itse. Nyt saan jättää huolen rukoukseen. Ei siksi, että olisin välinpitämätön, vaan siksi, että luotan siihen, etten ole tämän kaiken keskellä yksin.

Minulle tämä on alkanut näkyä hyvin konkreettisella tavalla. Huoli ei katoa sillä, että yritän olla huolehtimatta. Se ei lähde pois tahdonvoimalla eikä sillä, että vakuuttelen itselleni kaiken olevan hyvin. Mutta se muuttuu, kun lakkaan kantamasta kaikkea yksin.

Olen huomannut, että huoli alkaa usein silloin, kun mieli karkaa liian pitkälle eteenpäin. Asioihin, joihin minulla ei ole vielä mitään vastausta. Kun palaan tähän päivään ja sanon Jumalalle ihan suoraan, etten jaksa miettiä huomista nyt, jokin kevenee. Kaikki ei ratkea, mutta sydän rauhoittuu sen verran, että hengitys kulkee taas vapaammin

Tämä ei tapahdu kerran ja sillä selvä. Joudun palaamaan tähän yhä uudelleen. Mutta joka kerta, kun jätän huomisen Jumalan käsiin edes hetkeksi, huomaan, etten olekaan niin yksin kuin huoli antaa ymmärtää.

Minulle tämä opetus on alkanut tarkoittaa sitä, että huoli vie helposti huomion pois siitä, missä Jumala toimii nyt. Huoli vie tulevaisuuteen, jota en voi hallita. Se sitoo ajatukset sellaiseen, johon minulla ei ole vaikutusvaltaa.

Jeesus ei kiellä suunnittelua eikä vastuuta. Hän puhuu sydämestä, joka on jatkuvasti tulevassa ja siksi poissa tästä hetkestä.

Olen huomannut omassa elämässäni, että huoli ei tee minusta valmistautuneempaa. Se tekee minut levottomammaksi. Se ei auta minua rakastamaan paremmin, kuuntelemaan tarkemmin tai olemaan läsnä. Se vain kuluttaa.

Jeesuksen opetus kutsuu minut palaamaan tähän päivään. Tähän hetkeen. Siihen, mitä minulle on annettu nyt, ei siihen, mitä ehkä joskus tapahtuu, jos edes tapahtuu.

Tämä ei ole helppo oppi. Joudun palaamaan siihen yhä uudelleen. Usein päivittäin. Mutta joka kerta, kun uskallan hellittää huolesta edes vähän, huomaan hengittäväni vapaammin.

Ehkä juuri siksi tämä Jeesuksen opetus tuntuu niin ajankohtaiselta nyt, vuoden lopussa. Kun emme vielä tiedä, mitä uusi vuosi tuo, mutta tiedämme, että tämä päivä on jo annettu.

Minulle usko ei tarkoita sitä, että kaikki huolet katoavat. Se tarkoittaa sitä, etten joudu kantamaan niitä yksin. Ja että saan laskea huomisen Jumalan käsiin, vaikka mieli yrittäisi pitää siitä kiinni.

Ehkä tänään riittää se, että elää tämän päivän. Tekee sen, minkä voi. Ja luottaa siihen, että huomisella on aikansa.

Jeesus sanoi tämän siksi, että tiesi, kuinka raskasta huoli tekee ihmisestä. Ei syyllistääkseen, vaan vapauttaakseen.

Ja juuri siksi palaan näihin sanoihin yhä uudelleen.