Kun vastaus ei tullut korteista, vaan rukouksesta
Epävarmuuden keskellä, luottamaan opetellen.
Rukous on suoraa puhetta Jumalalle.
Ei tarvita välikappaleita, kuten kortteja, merkkejä, meedioita, tähtien asentoja tai rituaaleja.
Riittää, että kääntyy Jumalan puoleen ja rukoilee.
Olen huomannut, että epävarmuuden keskellä vanhat ajatusmallit palaavat helposti. Sellaiset, joissa kaiken pitäisi selvitä heti, hallinnan pitäisi tuoda turvaa ja jostain välineestä pitäisi saada vastaus nopeammin kuin rukouksesta. Nyt. Heti. Mieluummin jo eilen.
Minulla oli tällainen tilanne aivan hiljattain. Teen sijaisuutta, ja jäin miettimään, jatkuuko työ vai päättyykö se sovittuun aikaan. Asiasta ei oltu puhuttu, eikä mitään varmaa ollut tiedossa. Epävarmuus alkoi painaa, ja huomasin kaipaavani vastausta heti.
Ja sitten se ajatus tuli. Ihan puskista. Että kysypä tarot-korteilta. Kun olisi voinut ihan yhtä hyvin kysyä esihenkilöltä.
En omista enää yhtäkään pakkaa, enkä ole käyttänyt niitä pitkään aikaan. Silti ajatus jäi kummittelemaan mieleen. En halunnut palata vanhaan, mutta halusin vastauksen heti. Tähän hetkeen. Tunnistin sen saman vanhan tarpeen hallita ja tietää. Silloin ennen siihen oli keinot. Nyt ne yrittivät hetken ajan tulla takaisin.
Rukoilin voimaa siihen, etten lähtisi siihen mukaan. Että pysyisin siinä, mihin olin sitoutunut, vaikka epävarmuus painoi. Rukous ei ollut keino pakottaa vastausta esiin, vaan tapa luovuttaa asia Jumalan käsiin. Aika pian huomasin, että tarotit unohtuivat. Päätin odottaa.
Rehellisesti sanottuna olin myös vähän ärtynyt. Ajatus siitä, että rukoilen Jumalalta vastausta ja joudun vain odottamaan, tuntui turhauttavalta. Että tässäkö tämä nyt on. Että vastaus tulee joskus, jos tulee. Ja todennäköisesti vasta kuukausien päästä. Jumalalla on omat aikataulunsa.
Silti päätin kääntyä rukouksen puoleen ja luottaa. Menin nukkumaan.
Seuraavana päivänä, aamupäivällä, esihenkilö soitti. Hän kysyi, haluanko jatkaa. Tarjosi sopimuksen jatkoa.
En oikeasti voinut uskoa korviani. Tämä oli niin selkeä vastaus rukoukseeni, ja vieläpä näin nopeasti, ettei sitä voinut ohittaa.
Niin että jatkanko.
No todellakin jatkan.
Tuo hetki vahvisti minulle sen, että rukouksessa on voimaa. Rukous ei ainoastaan tuo vastauksia, vaan se ohjaa pysymään siinä, mihin on sitoutunut. Se kutsuu luottamaan silloin, kun mieli etsii hallintaa ja nopeita ratkaisuja. Se auttaa olemaan palaamatta siihen, mikä ennen tuntui turvalliselta, mutta ei enää kanna.
“Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”
(Ps. 23:1)
