“Pyytäkää mitä ikinä haluatte”

“Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, pyytäkää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”
(Joh. 15:7)

Luettuani tämän ensimmäinen reaktio ei ollut mikään hengellinen hetki, vaan ihan arkinen.
Ai oikeesti vai?

Minä ymmärsin tämän just niin kuin se lukee.
Että jos rukoilen, pyydän, toivon ja uskon, Jumala antaa sen mitä pyydän. Piste.

En ajatellut, että tässä pitäisi lukea jotain rivien välistä.
En ajatellut, että tämä olisi jotenkin monimutkainen.
Luin sen niin kuin luen mitä tahansa tekstiä.

Ja siksi tämä jae on myöhemmin alkanut tökkiä.

Koska elämä ei ole mennyt niin.

Olen pyytänyt asioita, jotka eivät ole toteutuneet.
Olen rukoillut asioita, joihin en saanut mitään vastausta.
Ja silloin tämä kohta ei ole tuntunut lohdulliselta, vaan hämmentävältä.

Jossain vaiheessa aloin miettiä, että luinko minä tätä nyt jotenkin väärin.
Vai onko tämä teksti vain vaikeampi kuin miltä se ensin kuulostaa.

Rehellisesti sanottuna en tiedä vieläkään, mitä Jeesus tässä tarkalleen tarkoitti.
Ja se tuntuu oudolta myöntää.
Olen aina ajatellut, että Raamattua luetaan niin, että asiat selviävät, kunhan lukee tarpeeksi.

Nyt kaikki ei olekaan selvää.

Mutta ehkä tämä kohta ei olekaan lupaus siitä, että saan kaiken mitä pyydän.
Ehkä se liittyy enemmän siihen, että olen Jumalan kanssa.
Silloinkin, kun asiat eivät mene niin kuin toivon.

En osaa tehdä tästä mitään hienoa johtopäätöstä.
Tiedän vain sen, että tämä jae ei ole enää minulle yksinkertainen.

Ja ehkä sen ei tarvitsekaan olla.

“Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.”
(Ps. 139:1)

Tuo tuntuu juuri nyt helpommalta.
Siinä ei luvata mitään.
Siinä vain sanotaan, että minut tunnetaan.

Ja se riittää tähän hetkeen.