Näin oudon unen

Uni, joka pysäytti ajattelemaan evankeliumia arjessa.

Näin oudon unen, joka jäi pyörimään mieleeni. En saanut rauhaa ennen kuin pysähdyin sen äärelle.

Unessa minun piti jakaa sanomalehteä. Ajattelin tekeväni aivan tavallista työtä, sellaista jossa viedään eteenpäin jotakin valmista ja kirjoitettua. Mutta jostain syystä lehtiä ei ollutkaan. Sen sijaan käteeni annettiin pumpulia, ja tehtävä oli sama. Jakaa sitä postiluukuista.

Muistan ihmetelleeni unessa tehtävää. Se ei tuntunut loogiselta. Sanomalehden jakaminen olisi ollut helppoa ymmärtää. Siinä on sisältö, sanat, viesti. Pumpuli taas ei selittänyt mitään. Ja silti toimin niin kuin piti.

Jaoin pumpulia ihmisten postiluukkuihin, lähdin kuitenkin kesken jaon kotiin ja vasta myöhemmin huoli nousi pintaan. Entä ne, jotka jäivät ilman.

Sitten ymmärsin jotain olennaista. Tarjolla ei ollut muuta kuin pumpulia. Ja juuri sitä oli tarkoitus jakaa. He eivät olisi saaneet lehteä, sanoja tai selityksiä. Vain pumpulia.

Juuri tästä kohdasta uni alkoi avautua minulle. Sanomalehti tuntui symboloivan kaikkea sitä valmista, selitettyä ja opittua. Tietoa, opetusta ja faktaa. Pumpuli taas jotain aivan muuta. Pehmeää, suojaavaa ja hiljaista. Sellaista, joka ei vaadi ymmärtämistä, vaan koskettaa.

Tästä syystä olen miettinyt tätä unta paljon suhteessa siihen, miten itse haluan elää ja jakaa evankeliumia. Netti on täynnä opetusta, selityksiä ja faktaa. Kaikki puhuvat, opettavat ja julistavat. Ja hyvä niin. Mutta itselleni on tullut yhä vahvempi tunne, etten halua olla yksi ääni muiden joukossa.

Minua puhuttelee ajatus evankeliumista, joka näkyy arjessa. Ei niinkään sanoina, vaan tapana elää. Kohtaamisina. Lempeytenä. Tilana, jossa toisen ei tarvitse puolustautua tai osata mitään.

Samalla olen ymmärtänyt, miten eri asia on tuntea Jeesuksen opetukset teoriassa ja tuntea ne elämässä. Raamattua voi lukea paljonkin, opetella jakeita ja selityksiä, mutta vasta silloin kun ne alkavat näkyä siinä, miten kohtaan ihmisiä, miten suhtaudun itseeni ja toisiin, ne muuttuvat todeksi. Evankeliumi ei jää kirjan sivuille, vaan tulee eletyksi.

“Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä – älkää pettäkö itseänne.” (Jaak. 1:22)

Pumpuli alkoi unessa symboloida juuri sitä. Pehmeyttä. Suojaa. Armollisuutta. Sellaista evankeliumia, joka hoitaa.

Tämä uni ei tuntunut käskyltä tai vaatimukselta. Enemmänkin se vahvisti sen, minkä olin jo sisimmässäni oivaltanut. Kaikille ei ole annettu sama tapa kertoa Jeesuksesta. Ja ehkä kaikkien ei tarvitsekaan.

Minulle tuntuu luontevalta viedä evankeliumia eteenpäin sellaisena kuin itse sitä elän. Tavallisena elämänä Jeesuksen kanssa. Keskeneräisenä, inhimillisenä ja totena.

Juuri nyt se tuntuu oikealta. Ja se riittää.