Enkelit, merkit ja kaikki se entinen säätäminen
Enkelit eivät ole meidän ohjattavissa.
Enkelit ovat aihe, johon liittyy ihan valtavasti mielikuvia. Toiselle tulee mieleen joulukortti, toiselle valkoinen höyhen, kolmannelle suojelusenkelitaulu mummolan seinällä. Ja sitten on vielä se uushenkinen enkelimaailma, jossa enkeleiltä kysellään neuvoja, numeroita tulkitaan viesteinä ja jokainen höyhen parkkipaikalla voi olla “selkeä merkki”.
Tiedän tämän, koska olen itsekin elänyt siinä maailmassa.
En minä silloin ajatellut, että olen jotenkin ihan hakoteillä. Päinvastoin. Ajattelin olevani hengellisesti herkkä ja avoin. Jos näin toistuvia numeroita, mietin heti, mitä enkelit yrittävät sanoa. Jos jokin asia osui sopivasti kohdalle, siitä tuli helposti merkki. Ja jos elämässä oli epävarmuutta, aloin etsiä ympäriltäni vihjeitä, että mihin suuntaan pitäisi mennä.
Kuulostaa kauniilta, mutta rehellisesti sanottuna se oli myös aika väsyttävää. Kaikesta tuli tulkittavaa. Numeroista, tunteista, sattumista, unista, merkeistä, biiseistä, linnuista ja melkein siitäkin, kummalle puolelle leipä putosi pöydältä.
Raamattu toi tähän aika ison selkeyden.
Enkelit eivät Raamatun mukaan ole universumin asiakaspalvelijoita, joilta voi kysyä päivän vinkit. Ne eivät ole henkioppaita, kanavoitavia olentoja tai henkilökohtaisia oppaita, joilta pitäisi etsiä suuntaa elämään.
Hebrealaiskirjeessä sanotaan:
“Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?”
Hepr. 1:14
Raamatussa enkeli tarkoittaa Jumalan lähettämää sanansaattajaa tai palvelijaa. Enkelit eivät ole ihmisiä, jotka ovat kuoleman jälkeen muuttuneet enkeleiksi, eivätkä ne ole jokin neutraali henkimaailman voima. Ne ovat Jumalan luomia henkiolentoja, jotka tekevät Jumalan tahdon mukaan.
Tuo jae on minusta tosi tärkeä, koska siinä enkelit asettuvat oikealle paikalleen. He ovat palvelevia henkiä. Heidät lähetetään. Eli he eivät toimi irrallisina hahmoina, joiden kanssa meidän pitäisi rakentaa oma hengellinen yhteys. Jumala lähettää, jos lähettää. Ja silloin he tekevät sen, mitä Jumala tahtoo.
Tähän kohtaan minulle tuli silti yksi kysymys, koska tätä jaetta voi helposti lukea myös väärin. Siinähän sanotaan, että enkelit ovat “palvelukseen lähetettyjä niitä varten”, jotka saavat autuuden periä. Tuosta voisi äkkiä ajatella, että enkelit ovat siis meille tarkoitettuja oppaita, joita voi kutsua paikalle ja joilta voi kysellä neuvoja.
Mutta jae ei sano niin.
Siinä ei sanota, että ihminen lähettää enkelit. Siinä sanotaan, että enkelit ovat lähetettyjä. Lähettäjä on Jumala.
Se on ihan eri asia.
Raamatussa ihmiset eivät rakenna enkeliyhteyttä. He eivät opiskele enkelikontaktia eivätkä pyydä enkeleiltä henkilökohtaista ohjausta. He etsivät Jumalaa, ja jos Jumala lähettää enkelin, se on hänen asiansa.
Tämä selkeytti minulle paljon. Minun ei tarvitse opetella tulkitsemaan enkeleitä. Minun ei tarvitse kutsua niitä. Minun ei tarvitse miettiä, oliko jokin tunne, numero tai höyhen nyt enkeliviesti vai ei. Saan mennä suoraan Jumalan luo.
Raamatussa enkelit kyllä auttavat. He suojelevat, vahvistavat, tuovat viestejä ja joskus vapauttavat ihmisiä ihan konkreettisesti. Pietari vapautui vankilasta enkelin avulla. Danielin kohdalla Jumala lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidat. Jeesusta vahvistettiin enkelin kautta Getsemanessa.
Eli kyse ei ole siitä, etteivät enkelit olisi todellisia. Ovat ne. Mutta ne eivät ole päähenkilöitä.
Tämä oli minulle iso ero entiseen ajatteluun. Ennen enkelit olivat helposti sellainen hengellinen välikäsi, johon huomio siirtyi melkein huomaamatta. Nyt ajattelen paljon yksinkertaisemmin. Minun ei tarvitse etsiä viestejä sieltä täältä. Minun ei tarvitse tulkita, oliko se nyt merkki vai oliko se vain Lidlin parkkipaikalla lentänyt höyhen. Minun ei tarvitse arvailla, mitä näkymätön maailma yrittää vihjailla.
Psalmissa sanotaan:
“Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.”
Ps. 91:11
Tuossakin huomio on Jumalassa. Hän antaa käskyn. Enkelit eivät ole turva itsessään, vaan Jumala on.
Ehkä tämän voisi sanoa näin arkisesti: enkelit ovat Jumalan väkeä, eivät minun hengellinen harrastusporukkani.
Minun ei tarvitse kieltää enkeleitä, mutta minun ei tarvitse myöskään jahdata niitä. Voin uskoa siihen, että Jumala toimii myös enkelien kautta, jos hän niin tahtoo. Mutta samalla minun ei tarvitse tehdä enkeleistä omaa hengellistä show’ta.
Ennen olisin ehkä ajatellut, että mitä enemmän merkkejä näen, sitä hengellisempi olen. Nyt ajattelen melkein päinvastoin. Rauha ei ole siinä, että osaan tulkita kaiken. Rauha on siinä, että minun ei tarvitse.
Jumala ei ole piilottanut tahtoaan satunnaisiin numeroihin, outoihin tuntemuksiin tai siihen, montako sulkaa tulee päivän aikana vastaan. Hän on antanut sanansa. Hän on antanut rukouksen. Hän on antanut Jeesuksen.
Ja jos enkelit ovat mukana Jumalan suunnitelmassa, hyvä. Mutta minun katseeni ei tarvitse jäädä heihin.
Se saa olla Jumalassa.
